HUOMIO!
Olen kyllästynyt lopullisesti Vuodatukseen, joten Jonrealin suku muuttaa.
Uuteen Jonrelin sukuun pääset Tästä tai kirjoittamalla osoiteriviin
http://jonreal.blogspot.com
Tätä paikkaa, missä nyt olet, ei päivitetä enää, eli uudet osat tulevat uuteen Jonrealin sukuun. Kaikki vanhat osat ovat myös luettavissa siellä.
Jonrealin suku ei muutu mitenkään, paitsi että otan nykyään isoja kuvia, kun Bloggerissa se on nyt mahdollista.
Jos olet linkittänyt Jonrealin suvun, niin päivitä linkkisi.
Kiitos
- Ino
perjantai, 29. helmikuu 2008
HUOMIO! Jonreal on muuttanut!
keskiviikko, 20. helmikuu 2008
Osa 3 - Hyvästit
MUISTATHAN ETTÄ JONREALIN SUKU ON MUUTTANUT! UUSIA OSIA EI ENÄÄ TULE VUODATUKSEEN, MUTTA UUTEEN OSOITTEESEEN KYLLÄ! SINNE PÄÄSET TÄSTÄ!! Nämä osat (1-3 ja sukupuu) ovat myös luettavissa uudessa osoitteessa, kuten myös uudet osat!
Huppista että tässä kesti. Pahoittelen että tässä siis kesti näin kauan :D
Maalailin tässä upeaa taideteosta. Ongelmana on vain se, etten osaa päättää, mistä maalaan kuvan.
No se siitä ilosta. Piti lähteä töihin. No, jospa sieltä nyt tulisi palkankorotus.
Katri oli kokkailemassa jääkaappiin ruokia.
Nami. Uunijäätelöä. Tästä minä pidän.
Hurraaaa! Sain palkankorotuksen!
Ja nyt saimme tehtyä tuonne vasempaan yläkulmaan upean lastenhuoneen. Sänkyihin ei tosin ollut varaa.
Kyllä Katri osaa, meidän perheen mekaanikko.
Myöhemmin Katri sai palkankorotuksen. Hurraa.
Hupskeikkaa. Ostelimme tuotteita, ja kun lastenhoitajan piti lähteä, ei ollut enää rahaa. Nyt tuo ilkimys varastaa lamppumme. Yhyyyy!
Tästä se ura lähtee. Sain taas palkankorotuksen!
Katri lähtee vauvamme kanssa töihin ja samalla ajattelee adoptiota. Ei kiitos.
Saimme ostettua nyt kolme sänkyä lastenhuoneeseen ja huonomman lampun tohon pöydälle, kun siihen arvokkaaseen ei ollut varaa. Snifff
Ja myöhemmin Katri tuli vauvan kanssa takaisin. On se kyllä vaarallista ottaa vauva mukaan vartiointitehtäviin.
Nannalla on ensimmäinen koulupäivä.
Emilian on aika kasvaa...
... Samoin myös Eskon.
Kurniiko massu? Kurnii todellakin. Aili soitti ruokalähetille.
Voiei. Aili on vastaanottamassa ruokalähetystä ja unohti tekemänsä ruoan uuniin.
Tulipalohan siitä syntyi: "APUAAAA! MITÄ MINÄ TEEN?!!? VOI EI , TUO LAPSI MAKAA TUOLLA! TÄYTYY VIEDÄ SE TURVAAN!" Aili huusi.
"Noniin, olet pian turvassa! Lääh puuh lääh", Aili huuteli ja juoksi viemään lapsen turvaan.
Ja nyt sammuttamaan. Palokunnalle ei voi soittaa, koska puhelin on tulen takana. Voi ei.
Tulipalo leviäää kamalasti. Uuni jo palanut poroksi. Yhyy, kallis uuni tuhkaksi.
"APUA MINÄ PALAN!" Aili syttyi tuleen ja huusi kammottavasti. Kukaan ei ole kotona, paitsi lapset... Ailin henki taitaa olla mennyttä....
"YHYYYYY! MINÄ PALAN! TULKAA AUTTAMAAAN!"
...
... Hyvästit Aili... Ketään ei ole kotona, joka voisi anella...
Viikatemies saapui...
... ja lähti jättäen uurnan.
Tulipalo loppui...
... Aivan liian myöhään. Nanna tuli koulusta, eikä tiennyt että kodissa oli suuri tulipalo.
Keittiö on autio...
... kunnes minä saavuin sinne. Nyt minulle ja Katrille jää neljä lasta hoidettavaksi. On se niin karmivaa, kun ihminen kuolee. Tulipalo on hirveä tapa kuolla.
Kunnioittakaamme Ailia. Hautasimme hänet pihallemme ja kukkasia pistelimme.
Tämäkin vielä. Aili ei saa levätä rauhassa, kun salamakin iskee hänen hautakivellensä.
Voi ei voi ei! Se kummittelee!
Katri tuli töistä, eikä hän tiennyt vieläkään, että Aili oli kuollut.
"MIKSET VOI ANTAA MINUN OLLA RAUHASSA?" Ailin lapsi, Oskari, kyseli huutaen.
OStimme nyt takaisin pöytiä ja jääkaapin, mutta uuniin ei ollut varaa.
Salamat ovat niin pelottavia!
Katri sai palkankorotuksen.
Synttäreitä vietettiin. Emilia ja Esko kasvoivat lapsiksi.
Emilia näyttää tältä...
... ja Esko tältä.
Siinä taas yksi osa :> Pian tulee valinta, kenestä perijä :D
Huppista että tässä kesti. Pahoittelen että tässä siis kesti näin kauan :D
Maalailin tässä upeaa taideteosta. Ongelmana on vain se, etten osaa päättää, mistä maalaan kuvan.
No se siitä ilosta. Piti lähteä töihin. No, jospa sieltä nyt tulisi palkankorotus.
Katri oli kokkailemassa jääkaappiin ruokia.
Nami. Uunijäätelöä. Tästä minä pidän.
Hurraaaa! Sain palkankorotuksen!
Ja nyt saimme tehtyä tuonne vasempaan yläkulmaan upean lastenhuoneen. Sänkyihin ei tosin ollut varaa.
Kyllä Katri osaa, meidän perheen mekaanikko.
Myöhemmin Katri sai palkankorotuksen. Hurraa.
Hupskeikkaa. Ostelimme tuotteita, ja kun lastenhoitajan piti lähteä, ei ollut enää rahaa. Nyt tuo ilkimys varastaa lamppumme. Yhyyyy!
Tästä se ura lähtee. Sain taas palkankorotuksen!
Katri lähtee vauvamme kanssa töihin ja samalla ajattelee adoptiota. Ei kiitos.
Saimme ostettua nyt kolme sänkyä lastenhuoneeseen ja huonomman lampun tohon pöydälle, kun siihen arvokkaaseen ei ollut varaa. Snifff
Ja myöhemmin Katri tuli vauvan kanssa takaisin. On se kyllä vaarallista ottaa vauva mukaan vartiointitehtäviin.
Nannalla on ensimmäinen koulupäivä.
Emilian on aika kasvaa...
... Samoin myös Eskon.
Kurniiko massu? Kurnii todellakin. Aili soitti ruokalähetille.
Voiei. Aili on vastaanottamassa ruokalähetystä ja unohti tekemänsä ruoan uuniin.
Tulipalohan siitä syntyi: "APUAAAA! MITÄ MINÄ TEEN?!!? VOI EI , TUO LAPSI MAKAA TUOLLA! TÄYTYY VIEDÄ SE TURVAAN!" Aili huusi.
"Noniin, olet pian turvassa! Lääh puuh lääh", Aili huuteli ja juoksi viemään lapsen turvaan.
Ja nyt sammuttamaan. Palokunnalle ei voi soittaa, koska puhelin on tulen takana. Voi ei.
Tulipalo leviäää kamalasti. Uuni jo palanut poroksi. Yhyy, kallis uuni tuhkaksi.
"APUA MINÄ PALAN!" Aili syttyi tuleen ja huusi kammottavasti. Kukaan ei ole kotona, paitsi lapset... Ailin henki taitaa olla mennyttä....
"YHYYYYY! MINÄ PALAN! TULKAA AUTTAMAAAN!"
...
... Hyvästit Aili... Ketään ei ole kotona, joka voisi anella...
Viikatemies saapui...
... ja lähti jättäen uurnan.
Tulipalo loppui...
... Aivan liian myöhään. Nanna tuli koulusta, eikä tiennyt että kodissa oli suuri tulipalo.
Keittiö on autio...
... kunnes minä saavuin sinne. Nyt minulle ja Katrille jää neljä lasta hoidettavaksi. On se niin karmivaa, kun ihminen kuolee. Tulipalo on hirveä tapa kuolla.
Kunnioittakaamme Ailia. Hautasimme hänet pihallemme ja kukkasia pistelimme.
Tämäkin vielä. Aili ei saa levätä rauhassa, kun salamakin iskee hänen hautakivellensä.
Voi ei voi ei! Se kummittelee!
Katri tuli töistä, eikä hän tiennyt vieläkään, että Aili oli kuollut.
"MIKSET VOI ANTAA MINUN OLLA RAUHASSA?" Ailin lapsi, Oskari, kyseli huutaen.
OStimme nyt takaisin pöytiä ja jääkaapin, mutta uuniin ei ollut varaa.
Salamat ovat niin pelottavia!
Katri sai palkankorotuksen.
Synttäreitä vietettiin. Emilia ja Esko kasvoivat lapsiksi.
Emilia näyttää tältä...
... ja Esko tältä.
Siinä taas yksi osa :> Pian tulee valinta, kenestä perijä :D
sunnuntai, 10. helmikuu 2008
Osa 2 - Kenestä vaimo?
MUISTATHAN ETTÄ JONREALIN SUKU ON MUUTTANUT! UUSIA OSIA EI ENÄÄ
TULE VUODATUKSEEN, MUTTA UUTEEN OSOITTEESEEN KYLLÄ! SINNE PÄÄSET TÄSTÄ!! Nämä osat (1-3
ja sukupuu) ovat myös luettavissa uudessa osoitteessa, kuten myös uudet
osat!Ensimmäinen osa eteni todella nopeasti, ja niin myös tämäkin. Olen pahoillani. Yritän seuraavaan osaan saada hieman hidastetta... Minä-muodossa tarina, Niko puhujana. Jos minulla (Inolla) on jotain kommentoitavaa, pistän sen kursivoidulla tekstillä. Huomasin että jotkut kuvat ovat menneet vähän mössöksi, mutta ei se varmaan kauheasti haittaa.
Lunta satoi kilotolkulla ja tietenkin minun pitää tehdä jokatalvinen lumienkeli. On tämä lumi kyllä hassua, vaikka kampaamoni pilasikin.
Pussailimme Katrin kanssa. Pyysin häntä asumaan luoksen, mutta hän ei suostunut...
Makuhuoneen vieressä pingviinipä päätti jutella lumiukon kanssa. Taitaa olla pingviinillä aika tylsä elämä, jos piristystä saa lumiukon kanssa puhumisesta.
Saimme rakennettua mukavan vessatilan. Vielä pari seinää ja katon saa pistettyä, huraa!
Muhinoimme Katrin kanssa. Aili katsoo takana, mutta eipähän ole minun ongelmani. Aili on Aili ja minä olen Niko.
Pyysin nyt Katria asumaan luokseni ja hän suostui. Katri toi 5000 simeleonia. Nyt alkaa kunnon remontti, aivan kuin siinä televisio-ohjelmassakin.
Katri vaihtoi asukseen tuon koltun, minkä Aili oli ostanut.
Hiusten tyyliäkin hän muutti. Nyt hän näyttää todella säteilevältä. Voisin jopa kuvitella nyt, että menisin hänen kanssaan naimisiin.
Pingviini juttelee hajotetun lumiukon kanssa. Miten lumiukot voivat olla noin kiinnostavia? Remontoimme taloamme Katrin tuomilla rahoilla. Nyt kotini näyttää ihan kodilta. Ainakin ulkopuolelta...
... muttei sisäpuolelta. Kotimme on sisältä aika, ööh, mielenkiintoinen.
Haluan lapsia, siispä ehdotin lapsen tekoa. Siirryimme makkariin ja alkoi tapahtua. Tuutilaulu taas soi...
Nyt se on päätetty. Katrista tulee vaimoni. Vaihdoin juhla-asun päälleni.
Kerroin asiasta Katrille ja hän suostui...
... huraa. Häitä vietetään nyt. Nyt kyllä täytyy työpaikalle soittaa, että olen "kipeä", sillä en ole ollut moneen päivään töissä. Soitin töihin ja aloin keksimään tekosyytä: "Minulla on ihan järkyttävän pääkipeä, oksennustauti, yskä, ripuli, vatsakipeä ja olin juuri polvileikkauksessakin. Saisinko tämän päivän vapaaksi?
"Oi. Kuulostat todella kipeältä, pidä tämä päivä vapaata", kuului mysteeriseltä naiselta puhelimesta. Itse kikatin, sain vapaata. Ähäkutti, eikö se nyt tajunnut, että en minä ole missään polvileikkauksessa ollut. Hihhei. Nyt vietetään häitä. Soitanpas ystävilleni ja pyydän heitä paikalle. Toivottavasti työnantaja ei satu paikalle.
Häävieraat saapuvat.
"Voi Katri, tuletko vaimokseni?" kysyin. Katri vastasi: "Tietenkin tulen!". Suutelimme antaumuksella, joka oli aivan ihanaa. Katri oli sitäpaitsi käyttänyt Sabellon kosteuttavaa huulirasvaa, ihanan pehmeät huulet.
"Ota kakkua kulta", pidimme hauskaa. Onneksi sentään Katri ei tukehtunut.
Aili taisi syödä liian paljon kakkua...
... ja olla liian kauan ulkona. Aili on ihan paleltunut. Hän aloitti jumppaamisen, jotta saisi ruumiinlämpöään hieman korkeammalle ja kilot karistettua.
VUUUHHHUUU! UNELMAHÄÄT! Hääjuhlat onnistuivat täydellisesti. Tämän jälkeen on mukavaa mennä limusiiniajelulle kullan kanssa.
Aili sai kilot karistettua, mutta lämpötila ei noussut.
Sisustimme keittiötä hieman lisää.
Että tuo Anna jaksaa. Hän vieläkin varastelee lehteämme. Onhan se hyvä, että roskalehdet lähtevät pois, mutta työpaikkaa jos pitäisi etsiä, olisi ongelmia. Katrin pitäisikin etsiä töitä, hän on työtön.
Opetin Nannaa kävelemään. Eihän tuo lapsukainen oppinut mitään, joten jätin asian sikseen. Joku saa myöhemmin opettaa.
Ensimmäinen ruokailu uudella pöydällä. Mmmm... Muroja...
Katrin raskaus eteni.
Voi ei. Rahat loppuivat. Sisäkölle ei riittänyt rahaa ja tuo ilkimys meni ja otti pöydän. Miksi juuri meidän kodillemme käy näin? Rahatilanne on rankka.
Ja samoin kävi lastenhoitajalle. Miten tuo kehtaa varastaa VESSANPÖNTÖN? Olisi edes ottanut vaikka pöydän, mutta ei.
Ja aili se vaan luulee, että häntä odotetaan kotiin. Huutaa täysillä: "Täällä minä olen, eläköön!", vaikkei edes saanut ylennystä. Kaikkea tuo Aili sitten luulee, pitäisikö minun olla häntä vastassa: "ELÄKÖÖN ELÄKÖÖN", vaikka minulla onkin toinen nainen?
Minulla on niin hyväkäytöksinen poika. Oskari on niiiiiin kiltti.
Aloimme Ailin kanssa nyt opettamaan lapsiamme kävelemään. Pakkohan niiden joskus se taito on oppia.
Nanna jo oppi kävelytaidon, joten Aili opetti Nannaa puhumaan.
Katrin raskaus eteni. Vauvan tulo on lähellä. Tuleekohan sieltä tyttö vai poika? Kaksosia en usko, että tulee, sillä miten voisi olla niin kehno tuuri, että saisi kahdet kaksoset. Ajatuskin järkyttää.
Nyt minun on pakko alkaa keskittyä työhön. Minulla elämäntoiveeni on, että pääsisin rikollisuus uran huipulle ja olen vielä ensimmäisellä tasolla...
Minä ja Aili olimme töissä, Katri kotona. Katri keskittyi kulkukoiran viihdyttämiseen kepin kanssa silloin, kun lapset ovat huutamassa kehdoissaan. Katri ei osaa hoitaa lapsia, jos minä olisin kotona, näin ei tapahtuisi.
Eipä tullut vieläkään ylennystä. Miksi juuri minä en saa ylennystä? Surullista.
Taasko tämä aika on. Oskarin aika on muuttua lapseksi...
Tässä on Oskari. Oskari oli platinamielellä kasvaessaan lapseksi. Itse järkytyin suunnattomasti, millainen Oskarista tuli.
Ja tässä on Nannna, lapsena.
Nannan lähikuva. On se kyllä söötti...
Aili hyökkäsi kimppuuni. Vieläkin hän on vihainen siitä, kun petin häntä. On tämä elämä kyllä kummallista. Ihmettelen suunnattomasti, miksi ihmeessä Aili on vieläkin vihainen. En koskaan tajua naisia.
"APUAA! SYNNYTYS ALKAA! TULKAA TÄNNE!" huutoa kuului ulkoa.
Poikalapsi tuli. Hänen nimensä on Esko...
Ja valitettavasti tuli kaksoset. Taas. Tämän lapsen nimi on Emilia.
Soitan Annalle ja yritän saada välit kuntoon, jotta hän lopettaisi lehtien varastamisen.
Jumppasin, että saisin nämä ylimääräiset kilot pois.
Hupsista, ovela suunnitelmani suhteiden korjaamisesta tyssäsi siihen, kun työautoni jo körötteli pihaani kohti.
Nyt taitaa kyllä jotain olla tekeillä, kun Aili ja Katri rentoutuvat samassa sängyssä... Toivottavasti Aili ei juoruile mitään minusta Katrille, jonka takia Katri jättäisi minut. Huihui.
HURRAA! RAHAA TALOON! Sain ylennyksen juoksupojaksi! Olen nyt kakkostasolla. Jippiajee.
Sisustelimme vessaa ja makuuhuonetta. Vielä tarvitsisi saada lastenhuoneeseen rahaa, kun kerta nyt on neljä lasta. 5 simiä, jotka tarvitsisivat sängyn, mutta on vain yksi parisänky. Ei todellakaan mene hyvin. Vauvat sentään voi nukkua kehdoissa, mutta miten meille viidelle käy?
Nyt on oikeasti jokin vialla, kun tuli jo toiset kaksoset. Miten voi olla mahdollista oikeasti? Eikä minulla mitään hackejakaan pitäisi olla O_o
Lunta satoi kilotolkulla ja tietenkin minun pitää tehdä jokatalvinen lumienkeli. On tämä lumi kyllä hassua, vaikka kampaamoni pilasikin.
Pussailimme Katrin kanssa. Pyysin häntä asumaan luoksen, mutta hän ei suostunut...
Makuhuoneen vieressä pingviinipä päätti jutella lumiukon kanssa. Taitaa olla pingviinillä aika tylsä elämä, jos piristystä saa lumiukon kanssa puhumisesta.
Saimme rakennettua mukavan vessatilan. Vielä pari seinää ja katon saa pistettyä, huraa!
Muhinoimme Katrin kanssa. Aili katsoo takana, mutta eipähän ole minun ongelmani. Aili on Aili ja minä olen Niko.
Pyysin nyt Katria asumaan luokseni ja hän suostui. Katri toi 5000 simeleonia. Nyt alkaa kunnon remontti, aivan kuin siinä televisio-ohjelmassakin.
Katri vaihtoi asukseen tuon koltun, minkä Aili oli ostanut.
Hiusten tyyliäkin hän muutti. Nyt hän näyttää todella säteilevältä. Voisin jopa kuvitella nyt, että menisin hänen kanssaan naimisiin.
Pingviini juttelee hajotetun lumiukon kanssa. Miten lumiukot voivat olla noin kiinnostavia? Remontoimme taloamme Katrin tuomilla rahoilla. Nyt kotini näyttää ihan kodilta. Ainakin ulkopuolelta...
... muttei sisäpuolelta. Kotimme on sisältä aika, ööh, mielenkiintoinen.
Haluan lapsia, siispä ehdotin lapsen tekoa. Siirryimme makkariin ja alkoi tapahtua. Tuutilaulu taas soi...
Nyt se on päätetty. Katrista tulee vaimoni. Vaihdoin juhla-asun päälleni.
Kerroin asiasta Katrille ja hän suostui...
... huraa. Häitä vietetään nyt. Nyt kyllä täytyy työpaikalle soittaa, että olen "kipeä", sillä en ole ollut moneen päivään töissä. Soitin töihin ja aloin keksimään tekosyytä: "Minulla on ihan järkyttävän pääkipeä, oksennustauti, yskä, ripuli, vatsakipeä ja olin juuri polvileikkauksessakin. Saisinko tämän päivän vapaaksi?
"Oi. Kuulostat todella kipeältä, pidä tämä päivä vapaata", kuului mysteeriseltä naiselta puhelimesta. Itse kikatin, sain vapaata. Ähäkutti, eikö se nyt tajunnut, että en minä ole missään polvileikkauksessa ollut. Hihhei. Nyt vietetään häitä. Soitanpas ystävilleni ja pyydän heitä paikalle. Toivottavasti työnantaja ei satu paikalle.
Häävieraat saapuvat.
"Voi Katri, tuletko vaimokseni?" kysyin. Katri vastasi: "Tietenkin tulen!". Suutelimme antaumuksella, joka oli aivan ihanaa. Katri oli sitäpaitsi käyttänyt Sabellon kosteuttavaa huulirasvaa, ihanan pehmeät huulet.
"Ota kakkua kulta", pidimme hauskaa. Onneksi sentään Katri ei tukehtunut.
Aili taisi syödä liian paljon kakkua...
... ja olla liian kauan ulkona. Aili on ihan paleltunut. Hän aloitti jumppaamisen, jotta saisi ruumiinlämpöään hieman korkeammalle ja kilot karistettua.
VUUUHHHUUU! UNELMAHÄÄT! Hääjuhlat onnistuivat täydellisesti. Tämän jälkeen on mukavaa mennä limusiiniajelulle kullan kanssa.
Aili sai kilot karistettua, mutta lämpötila ei noussut.
Sisustimme keittiötä hieman lisää.
Että tuo Anna jaksaa. Hän vieläkin varastelee lehteämme. Onhan se hyvä, että roskalehdet lähtevät pois, mutta työpaikkaa jos pitäisi etsiä, olisi ongelmia. Katrin pitäisikin etsiä töitä, hän on työtön.
Opetin Nannaa kävelemään. Eihän tuo lapsukainen oppinut mitään, joten jätin asian sikseen. Joku saa myöhemmin opettaa.
Ensimmäinen ruokailu uudella pöydällä. Mmmm... Muroja...
Katrin raskaus eteni.
Voi ei. Rahat loppuivat. Sisäkölle ei riittänyt rahaa ja tuo ilkimys meni ja otti pöydän. Miksi juuri meidän kodillemme käy näin? Rahatilanne on rankka.
Ja samoin kävi lastenhoitajalle. Miten tuo kehtaa varastaa VESSANPÖNTÖN? Olisi edes ottanut vaikka pöydän, mutta ei.
Ja aili se vaan luulee, että häntä odotetaan kotiin. Huutaa täysillä: "Täällä minä olen, eläköön!", vaikkei edes saanut ylennystä. Kaikkea tuo Aili sitten luulee, pitäisikö minun olla häntä vastassa: "ELÄKÖÖN ELÄKÖÖN", vaikka minulla onkin toinen nainen?
Minulla on niin hyväkäytöksinen poika. Oskari on niiiiiin kiltti.
Aloimme Ailin kanssa nyt opettamaan lapsiamme kävelemään. Pakkohan niiden joskus se taito on oppia.
Nanna jo oppi kävelytaidon, joten Aili opetti Nannaa puhumaan.
Katrin raskaus eteni. Vauvan tulo on lähellä. Tuleekohan sieltä tyttö vai poika? Kaksosia en usko, että tulee, sillä miten voisi olla niin kehno tuuri, että saisi kahdet kaksoset. Ajatuskin järkyttää.
Nyt minun on pakko alkaa keskittyä työhön. Minulla elämäntoiveeni on, että pääsisin rikollisuus uran huipulle ja olen vielä ensimmäisellä tasolla...
Minä ja Aili olimme töissä, Katri kotona. Katri keskittyi kulkukoiran viihdyttämiseen kepin kanssa silloin, kun lapset ovat huutamassa kehdoissaan. Katri ei osaa hoitaa lapsia, jos minä olisin kotona, näin ei tapahtuisi.
Eipä tullut vieläkään ylennystä. Miksi juuri minä en saa ylennystä? Surullista.
Taasko tämä aika on. Oskarin aika on muuttua lapseksi...
Tässä on Oskari. Oskari oli platinamielellä kasvaessaan lapseksi. Itse järkytyin suunnattomasti, millainen Oskarista tuli.
Ja tässä on Nannna, lapsena.
Nannan lähikuva. On se kyllä söötti...
Aili hyökkäsi kimppuuni. Vieläkin hän on vihainen siitä, kun petin häntä. On tämä elämä kyllä kummallista. Ihmettelen suunnattomasti, miksi ihmeessä Aili on vieläkin vihainen. En koskaan tajua naisia.
"APUAA! SYNNYTYS ALKAA! TULKAA TÄNNE!" huutoa kuului ulkoa.
Poikalapsi tuli. Hänen nimensä on Esko...
Ja valitettavasti tuli kaksoset. Taas. Tämän lapsen nimi on Emilia.
Soitan Annalle ja yritän saada välit kuntoon, jotta hän lopettaisi lehtien varastamisen.
Jumppasin, että saisin nämä ylimääräiset kilot pois.
Hupsista, ovela suunnitelmani suhteiden korjaamisesta tyssäsi siihen, kun työautoni jo körötteli pihaani kohti.
Nyt taitaa kyllä jotain olla tekeillä, kun Aili ja Katri rentoutuvat samassa sängyssä... Toivottavasti Aili ei juoruile mitään minusta Katrille, jonka takia Katri jättäisi minut. Huihui.
HURRAA! RAHAA TALOON! Sain ylennyksen juoksupojaksi! Olen nyt kakkostasolla. Jippiajee.
Sisustelimme vessaa ja makuuhuonetta. Vielä tarvitsisi saada lastenhuoneeseen rahaa, kun kerta nyt on neljä lasta. 5 simiä, jotka tarvitsisivat sängyn, mutta on vain yksi parisänky. Ei todellakaan mene hyvin. Vauvat sentään voi nukkua kehdoissa, mutta miten meille viidelle käy?
Nyt on oikeasti jokin vialla, kun tuli jo toiset kaksoset. Miten voi olla mahdollista oikeasti? Eikä minulla mitään hackejakaan pitäisi olla O_o
lauantai, 9. helmikuu 2008
Osa 1 - Jonrealin alku
MUISTATHAN ETTÄ JONREALIN SUKU ON MUUTTANUT! UUSIA OSIA EI ENÄÄ
TULE VUODATUKSEEN, MUTTA UUTEEN OSOITTEESEEN KYLLÄ! SINNE PÄÄSET TÄSTÄ!! Nämä osat (1-3
ja sukupuu) ovat myös luettavissa uudessa osoitteessa, kuten myös uudet
osat!Tervetuloa Jonrealin sukuun. Kirjoitan tarinaa minä muodossa ja puhujana on Niko.
Terveppä terve. Olen Niko Jonreal. Mieltymyksissäni on ruskeat hiukset ja hajuvesi, inhokkina taas harmaat hiukset.
Olen aina halunnut tehdä kampaamon ja nyt sen toteutin. Ostin nämä tuotteet. On tämä nykyaika muuten outoa. Tarvitsee vain lausua Moveobjects on ja sen jälkeen pystyy naulan naulaamaan lasiin niin, ettei lasi hajoa! On se nykyaika ihmeellistä. Näin kyltti nyt koristaa iloisesti lasiovea.
Perustin siis yrityksen. Ensimmäinen asiakas kävelee jo tuolla. Tämän täytyy merkitä onnea, sillä vieressäni leijuu perhosia.
Anna on ensimmäinen asiakkaani. Hän tilasi kampauksen "päätä itse". Eli sain siis vapaat kädet. Hurraa.
Päätin antaa Annalle hiustenlisäkkeet ja värjään hiukset tumman ruskeiksi.
Lopputulos on tässä. Annakin pitää.
Bisnekseni menestyy. Kaksi asiakasta jo miettii ostaako kampauksen vai ei.
Jepulisjee. Hän tilasi kampauksen. Annan hänelle oikein tyylikampauksen ja meikkaan siten, että rypyt peittyvät. Ei tuollaisella pärställä nyt naisia rakastumaan saa, mitä hänkin oikein ajattelee...?
Tyylikäs hattu, puolipitkät hiukset ja paljon meikkivoidetta. Se on sitä muotia, vaikka tämä vanhanaikainen ukko ei pidäkään näkemästään, ainakaan ilmeen perusteella. Tuntuu jo ihan, ettei lahjojani arvosteta. Ilkeitä nämä nykyajan simit!
Koska tarvitsen rahaa myös kampaamon lisäksi, jouduin etsimään työtä. Elämäntavoitteenani on edetä rikollisuus uran huipulle, mutta sitä työtä ei haeta, siksipä nyt otan politiikkauran. Olen kampanjatyöntekijä, hurraa.
HUSHUS! Miksi tuollaiset ilkeät piskit häiritsevät kampaamoani? Järkyttävää. Hushushus!
Hirvittävä pissahätä, eikä vessaa ole. Nyt ei minulla mene hyvin.
Ja näin siinä kävi. Pissat valui housunlahkeesta alas. Hygieeniataso alhaisimmaan. Miksi juuri minä?
Kaikki katsoivat järkyttyneenä. Yritin selitellä "Älkää välittäkö, kaikille käy näin. Sitäpaitsi, se on nyt muotia, kun pissaa housuihin. Oikeasti. Ja hirvittävä löyhkä on myös tyylikästä. Ettekö usko? Lukekaa vaikka simsfashion lehdestä ja tiedätte totuuden! Jos haluatte kampauksen, menkää kampaamotuolin viereen ja tilatkaa kampaus. Tulen kohta". Tosin, tuo selittely ei tainnut auttaa. Kukaan ei edes tilannut kampausta.
Kampanjatyöntekijän urani alkoi. Piti sulkea kampaamo. Hygienia ihan alhaisissa. Ei taida tulla ylennystä...
Kun tulin töistä, sain ostettua sängyn ja suihkun ja pari seinää.
On todella vaikeaa pitää kampaamoa ja käydä siinä sivulla toisessa töissä. Tässä ihan väsyy. Pyörtymiselleni ei ole vaikeaa löytää syytä. Vai pitäisiköhän minun huolestua?
Tässä taitaa olla elämäni rakkaus. Ihastuin Ailiin totaalisesti. Ja hänkin taitaa pitää minusta. Hurmaus ainakin onnistui.
Juoruilin Ailille: "Tiesitkö muuten, että sillä valkoisella koiralla, kuka pilasi kampaamoni tilat, on valkoiset tassut?". Aili suorastaan järkyttyi juorusta.
Parin töissäkäynnin jälkeen sain ostettua vessanpöntön ja kylpyammesuihkun.
Tälläiseltä tonttini nyt näyttää.
Pyysin Ailia muuttamaan luokseni ja hän suostui. Asumme nyt yhdessä. Harmi vain, että Aili toi vain YHDEN simeleonin. Törkeää, kun ei rahaa enää ole ihmisillä!
Aloimme yrittämään lasta ja jo heti ensimmäisellä kerralla kuului tuttu tuutulaulu.
Minä ainakin haluan ruokaa ja en osaa kokata. Siksipä Aili saa opetella ruoanlaiton. Huomasitteko muuten ihanan kirjahyllyn? Ailin rahoilla se ostettiin, kun hän kävi pari kertaa töissä.
Haluan paljonpaljon jälkeläisiä eriltä naisilta, jotta on valinnanvaraa, kuka saa perinnön. Lähdin etsimään uutta naista, mutta valitettavasti ketään sopivaa ei löytynyt. Palasin kotiin.
Ailin raskaus etenee! Kumpikohan tulee, tyttö vai poika. Toivottavasti ei tule kaksosia, sillä haluan eriltä naisilta lapsia.
Hmpp! Joku kyrttyinen asiakas tuli valittamaan minulle siitä, kuinka paljon häntä potuttaa pari lautasta. Miten voi olla näin tylsiä simejä, jotka eivät tajua likaisuuden ihanuutta?
Riskipeli voi alkaa. Aloin iskemään Annaa. Riskipeliä tässä on se, että Aili nukkuu sängyssä. Yksikin virhe niin peli on menetetty. Jos saisi edes niin pitkään pysymään, että lapset syntyisivät. Tosin, emme ole Ailin kanssa menneet naimisiin, niin ei tule eroakaan.
Ensisuudelmat ovat aina niin koskettavia....
Tanssahtelimme ihan sängyn vieressä...
Ailin raskaus eteni taas.
Aili sekosi, tosin en tiedä miksi. Sen jälkeen Aili meni nukkumaan...
... ja minä tietenkin soitin Annalle.
Pusipusipusi, suutelimme Annan kanssa, kun Aili nukkui takana...
Hui. Oli taas niin lähellä! Melkein jäimme kiinni.
Ensilumi sataa! Miten ihanaa, tosin, kylmähän tässä pian tulee.
Ostin lipaston, jotta saan vaihdettua ulkovaatteet päälleni. Ja nyt minä vaihdoinkin ne.
Suutelimme ja tanssahtelimme taas Annan kanssa.
Aili tuli kotiin ja sai ylennyksen. Mukava boonus tosiaan tuli. En tosin itse huomannut, että Aili tuli kotiin ja jatkoimme kismailua Annan kanssa...
... Ja näinhän siinä kävi. Hirveät ihmissuhdedraamat....
... Ja läpsyjä poskille.
Ailin bonuksen ansiosta saimme ostettua makuhuoneeseemme seinät, ikkunat, lamput ja kehdon tulevalle vauvalle. Toivottavasti ei tule kaksosia...
"Uuuuuh aaaaaaaaaaaaaaa", kuului "vessan" puolella...
... ja sieltä tuli tyttölapsi. Nimeltänsä Nanna.
KAKSOSET! Mihin toinen lapsi joutuu kun kehtoja on vain yksi? No kuitenkin minun sylissäni on nyt poikalapsi, Oskari.
Anna suuttui minulle. Eipä taida Annalta tulla jälkeläisiä, siispä päätin iskeä silmäni Sisäkköön.
Aili se vaan maalailee, tosin, Aili ei enää rakasta minua, enkä minä häntä, joten ei se haittaa ketään enää mitään, kenen kanssa pussailen.
Kun ilta tuli, kutsuin sisäkön luokseni. Ja pussasimme ensisuudelman.
Aili se vaan mietteliäänä miettii, muuttaako pois vai ei.
Hmph. Vihainen Anna tuli ja kaatoi roskiksemme. Hyvin törkeää. Ja taas sataa lunta.
Lumisade on kamalaa. Kampaamoni on pilalla tämän lumen takia. Lunta on todella paljon.
Aili päätti iskeä silmänsä Benjamiin. Eipähän minua haittaa. Muuttakoon Aili vaikka Benjaminin luokse, saavat tehdä Pinokkijälkeläisiä. Molemmat kun ilkimyksiä ovat.
Vauvojen syntymäpäivä on. Ostimme kaksi kakkua. Tämä vauva-aika on mennyt todella nopeasti. Taaperoiksi vauvat nyt kasvavat.
Ensin on Oskarin vuoro. Jymybileet menossa.
Oskarista tuli ihan söötti taapero.
Nannasta tuli tämän näköinen.
Ensimmäinen osa on nyt tässä. Jos Niko hankkii oikeasti vielä paljon jälkeläisiä, perinnön saajasta tulee vaikea valinta. Sillä molemmat vauvat ovat nyt aika söpöjä! Huihui.
Terveppä terve. Olen Niko Jonreal. Mieltymyksissäni on ruskeat hiukset ja hajuvesi, inhokkina taas harmaat hiukset.
Olen aina halunnut tehdä kampaamon ja nyt sen toteutin. Ostin nämä tuotteet. On tämä nykyaika muuten outoa. Tarvitsee vain lausua Moveobjects on ja sen jälkeen pystyy naulan naulaamaan lasiin niin, ettei lasi hajoa! On se nykyaika ihmeellistä. Näin kyltti nyt koristaa iloisesti lasiovea.
Perustin siis yrityksen. Ensimmäinen asiakas kävelee jo tuolla. Tämän täytyy merkitä onnea, sillä vieressäni leijuu perhosia.
Anna on ensimmäinen asiakkaani. Hän tilasi kampauksen "päätä itse". Eli sain siis vapaat kädet. Hurraa.
Päätin antaa Annalle hiustenlisäkkeet ja värjään hiukset tumman ruskeiksi.
Lopputulos on tässä. Annakin pitää.
Bisnekseni menestyy. Kaksi asiakasta jo miettii ostaako kampauksen vai ei.
Jepulisjee. Hän tilasi kampauksen. Annan hänelle oikein tyylikampauksen ja meikkaan siten, että rypyt peittyvät. Ei tuollaisella pärställä nyt naisia rakastumaan saa, mitä hänkin oikein ajattelee...?
Tyylikäs hattu, puolipitkät hiukset ja paljon meikkivoidetta. Se on sitä muotia, vaikka tämä vanhanaikainen ukko ei pidäkään näkemästään, ainakaan ilmeen perusteella. Tuntuu jo ihan, ettei lahjojani arvosteta. Ilkeitä nämä nykyajan simit!
Koska tarvitsen rahaa myös kampaamon lisäksi, jouduin etsimään työtä. Elämäntavoitteenani on edetä rikollisuus uran huipulle, mutta sitä työtä ei haeta, siksipä nyt otan politiikkauran. Olen kampanjatyöntekijä, hurraa.
HUSHUS! Miksi tuollaiset ilkeät piskit häiritsevät kampaamoani? Järkyttävää. Hushushus!
Hirvittävä pissahätä, eikä vessaa ole. Nyt ei minulla mene hyvin.
Ja näin siinä kävi. Pissat valui housunlahkeesta alas. Hygieeniataso alhaisimmaan. Miksi juuri minä?
Kaikki katsoivat järkyttyneenä. Yritin selitellä "Älkää välittäkö, kaikille käy näin. Sitäpaitsi, se on nyt muotia, kun pissaa housuihin. Oikeasti. Ja hirvittävä löyhkä on myös tyylikästä. Ettekö usko? Lukekaa vaikka simsfashion lehdestä ja tiedätte totuuden! Jos haluatte kampauksen, menkää kampaamotuolin viereen ja tilatkaa kampaus. Tulen kohta". Tosin, tuo selittely ei tainnut auttaa. Kukaan ei edes tilannut kampausta.
Kampanjatyöntekijän urani alkoi. Piti sulkea kampaamo. Hygienia ihan alhaisissa. Ei taida tulla ylennystä...
Kun tulin töistä, sain ostettua sängyn ja suihkun ja pari seinää.
On todella vaikeaa pitää kampaamoa ja käydä siinä sivulla toisessa töissä. Tässä ihan väsyy. Pyörtymiselleni ei ole vaikeaa löytää syytä. Vai pitäisiköhän minun huolestua?
Tässä taitaa olla elämäni rakkaus. Ihastuin Ailiin totaalisesti. Ja hänkin taitaa pitää minusta. Hurmaus ainakin onnistui.
Juoruilin Ailille: "Tiesitkö muuten, että sillä valkoisella koiralla, kuka pilasi kampaamoni tilat, on valkoiset tassut?". Aili suorastaan järkyttyi juorusta.
Parin töissäkäynnin jälkeen sain ostettua vessanpöntön ja kylpyammesuihkun.
Tälläiseltä tonttini nyt näyttää.
Pyysin Ailia muuttamaan luokseni ja hän suostui. Asumme nyt yhdessä. Harmi vain, että Aili toi vain YHDEN simeleonin. Törkeää, kun ei rahaa enää ole ihmisillä!
Aloimme yrittämään lasta ja jo heti ensimmäisellä kerralla kuului tuttu tuutulaulu.
Minä ainakin haluan ruokaa ja en osaa kokata. Siksipä Aili saa opetella ruoanlaiton. Huomasitteko muuten ihanan kirjahyllyn? Ailin rahoilla se ostettiin, kun hän kävi pari kertaa töissä.
Haluan paljonpaljon jälkeläisiä eriltä naisilta, jotta on valinnanvaraa, kuka saa perinnön. Lähdin etsimään uutta naista, mutta valitettavasti ketään sopivaa ei löytynyt. Palasin kotiin.
Ailin raskaus etenee! Kumpikohan tulee, tyttö vai poika. Toivottavasti ei tule kaksosia, sillä haluan eriltä naisilta lapsia.
Hmpp! Joku kyrttyinen asiakas tuli valittamaan minulle siitä, kuinka paljon häntä potuttaa pari lautasta. Miten voi olla näin tylsiä simejä, jotka eivät tajua likaisuuden ihanuutta?
Riskipeli voi alkaa. Aloin iskemään Annaa. Riskipeliä tässä on se, että Aili nukkuu sängyssä. Yksikin virhe niin peli on menetetty. Jos saisi edes niin pitkään pysymään, että lapset syntyisivät. Tosin, emme ole Ailin kanssa menneet naimisiin, niin ei tule eroakaan.
Ensisuudelmat ovat aina niin koskettavia....
Tanssahtelimme ihan sängyn vieressä...
Ailin raskaus eteni taas.
Aili sekosi, tosin en tiedä miksi. Sen jälkeen Aili meni nukkumaan...
... ja minä tietenkin soitin Annalle.
Pusipusipusi, suutelimme Annan kanssa, kun Aili nukkui takana...
Hui. Oli taas niin lähellä! Melkein jäimme kiinni.
Ensilumi sataa! Miten ihanaa, tosin, kylmähän tässä pian tulee.
Ostin lipaston, jotta saan vaihdettua ulkovaatteet päälleni. Ja nyt minä vaihdoinkin ne.
Suutelimme ja tanssahtelimme taas Annan kanssa.
Aili tuli kotiin ja sai ylennyksen. Mukava boonus tosiaan tuli. En tosin itse huomannut, että Aili tuli kotiin ja jatkoimme kismailua Annan kanssa...
... Ja näinhän siinä kävi. Hirveät ihmissuhdedraamat....
... Ja läpsyjä poskille.
Ailin bonuksen ansiosta saimme ostettua makuhuoneeseemme seinät, ikkunat, lamput ja kehdon tulevalle vauvalle. Toivottavasti ei tule kaksosia...
"Uuuuuh aaaaaaaaaaaaaaa", kuului "vessan" puolella...
... ja sieltä tuli tyttölapsi. Nimeltänsä Nanna.
KAKSOSET! Mihin toinen lapsi joutuu kun kehtoja on vain yksi? No kuitenkin minun sylissäni on nyt poikalapsi, Oskari.
Anna suuttui minulle. Eipä taida Annalta tulla jälkeläisiä, siispä päätin iskeä silmäni Sisäkköön.
Aili se vaan maalailee, tosin, Aili ei enää rakasta minua, enkä minä häntä, joten ei se haittaa ketään enää mitään, kenen kanssa pussailen.
Kun ilta tuli, kutsuin sisäkön luokseni. Ja pussasimme ensisuudelman.
Aili se vaan mietteliäänä miettii, muuttaako pois vai ei.
Hmph. Vihainen Anna tuli ja kaatoi roskiksemme. Hyvin törkeää. Ja taas sataa lunta.
Lumisade on kamalaa. Kampaamoni on pilalla tämän lumen takia. Lunta on todella paljon.
Aili päätti iskeä silmänsä Benjamiin. Eipähän minua haittaa. Muuttakoon Aili vaikka Benjaminin luokse, saavat tehdä Pinokkijälkeläisiä. Molemmat kun ilkimyksiä ovat.
Vauvojen syntymäpäivä on. Ostimme kaksi kakkua. Tämä vauva-aika on mennyt todella nopeasti. Taaperoiksi vauvat nyt kasvavat.
Ensin on Oskarin vuoro. Jymybileet menossa.
Oskarista tuli ihan söötti taapero.
Nannasta tuli tämän näköinen.
Ensimmäinen osa on nyt tässä. Jos Niko hankkii oikeasti vielä paljon jälkeläisiä, perinnön saajasta tulee vaikea valinta. Sillä molemmat vauvat ovat nyt aika söpöjä! Huihui.
perjantai, 8. helmikuu 2008
Sukupuu
MUISTATHAN ETTÄ JONREALIN SUKU ON MUUTTANUT! UUSIA OSIA EI ENÄÄ
TULE VUODATUKSEEN, MUTTA UUTEEN OSOITTEESEEN KYLLÄ! SINNE PÄÄSET TÄSTÄ!! Nämä osat (1-3
ja sukupuu) ovat myös luettavissa uudessa osoitteessa, kuten myös uudet
osat! Sukupuun päivitykset näkyvät uudessa osoitteessa!
Sukupuusta näet kaikki, ketkä jotenkin kuuluvat Jonrealin sukuun. Sukupuuta päivitetään aina, kun simit syntyvät, kasvavat seuraavaan ikäluokkaan tai kuolevat. Jos sukupuussa on mielestäsi virhe, voisitko ystävällisesti ilmoittaa siitä kommenteissa.
Sukupuuhun
Sukupuun simejä päivitetty:
20.2.2008 klo 12.32 - Esko, Emilia, Aili
10.2.2008 klo 15.00 - Esko, Emilia, Nanna, Oskari
Sukupuusta näet kaikki, ketkä jotenkin kuuluvat Jonrealin sukuun. Sukupuuta päivitetään aina, kun simit syntyvät, kasvavat seuraavaan ikäluokkaan tai kuolevat. Jos sukupuussa on mielestäsi virhe, voisitko ystävällisesti ilmoittaa siitä kommenteissa.
Sukupuuhun
Sukupuun simejä päivitetty:
20.2.2008 klo 12.32 - Esko, Emilia, Aili
10.2.2008 klo 15.00 - Esko, Emilia, Nanna, Oskari
